Koi-kalat savessa
Keramiikan teko on ollut harrastukseni jo puoli vuosikymmentä.
Kiinnostukseni on kohdistunut viime aikoina etenkin mustemaalauksen siveltimenvetojen ja keramiikan yhdistämiseen. Japanilainen teetaide on kiehtonut minua, sekä siitä johdettu wabi sabi -estetiikka.
Idea omiin astioihin lähti siitä, kun olin omaksunut Takyuo Kawachin metodin koikalojen maalaamiseen musteella.
Myöhemmin sovelsin menetelmää savitöissä engobeen. Valöörit hain laimentamalla engobeta vedellä, samaan tapaan kuten mustemaalaamisessa. Sininen pigmentti on sen verran voimakas, että se sietää laimentamista.
Lopputuloksena on syntynyt variaatio erilaisia astioita, joissa koikalat sukeltelevat. Voimakkaat siniset sävyt vaaleaa pilkkusavea vasten ovat nyökkäys traditionaaliseen japanilaiseen ja kiinalaiseen keramiikkaan. Koikalojen liike herättää eloon paikoilleen jähmettyneen saven. Käsintehtyjen esineiden epäsäännöllisyys on haptinen kokemus. Niiden karuus muuttuu kauneudeksi teen lämmittäessä kupin reunoja.
