Keramiikan koelaboratorio

Keramiikkatyöskentelyni on jatkunut viimeiset puoli vuotta väljäkseen, ja valmiita töitä on saanut odottaa kauan, sillä uunilevylliseen mahtuu monta esinettä. Olen tutkiskellut erilaisia ilmaisun suuntia ja sitä, mikä voisi tuntua itselleni luontevimmalta ja kiinnostavimmalta polulta seurata.

Esittelen tässä muutaman koelaboratorioni tuloksista.

Ensimmäisenä on Seinäkettu. Eläinhahmot ja veistoksellisempi työskentely kiinnostavat minua savitöissä, mutta käsinrakentamisen taitoni ovat vielä rajalliset. Päätin aloittaa seinäreliefeistä, sillä kaipasin sellaista kotiini - sisustustrendi, joka on resonoinut minussakin, mutta en halunnut mitään valmiita tuotteita vaan omannäköistä jälkeä. Halusin luoda seinältä kurkistavan, hyväntahtoisen mutta hieman ilkikurisen ketun naaman. Japanilaisessa mytologiassa ketulla, kitsune, on monta merkitystä, ja vaikka en pyrkinyt ilmentämään mitään tiettyä tarinaa tällä hahmolla, ajattelen sen tuovan samalla onnea, mutta muistuttavan pysymään valppaana onnen tavoittelussa.

Tyylillisesti en halunnut lähteä liiaksi realismia tavoittelemaan, mutta en myöskään ylisöpöyttä. Tämä työ oli samalla koe engobe-värilietteiden liuentamisessa ja sen tutkimisessa, miten ne toimivat eri värien kombinaatioina. Toivoin pintaan elävyyttä, mikä ketun turkkiin kuuluu. Elävyyttä työn pintaan tuo myös pilkkusaven sattumanvarainen tekstuuri. Jatkossa voisin kokeilla alilasitteita ja tutkia, toimisivatko ne vesivärimäisessä ilmaisussa. Myös rakupoltto ja -lasitteet voisi toimia elävien pintojen ilmaisussa.

Toinen seinäreliefikokeilu, Toivolintu on muodoltaan - ja idealtaan - simppelimpi, kaksiulotteinen työ. Sen herkkyys on pienessä koossa, harkituissa yksityiskohdissa ja fyysisen esineen keveydessä. Kokeilin siinä millaisin keinoin seinäreliefissä voin ilmentää kolmiulotteisuutta ilman, että muotoilen esinettä kovinkaan kolmiulotteiseksi. Siinä mielessä tämä kokeilu on mielestäni oikein onnistunut.

Alunperin Toivolinnulla oli terävät kynnetkin, mutta se uloke harmillisesti katkesi saven kuivuttua. Lopputuloksesta tulikin sitten herkempi ja lempeämpi, kuin olin aluksi ajatellut. Tämänkin työn koristelin engoben avulla.

Nyt se lentää seinälläni horisontin yli.

Viimeisenä esittelen Ruutuliinavadin. Tämän idean ainekset olen luultavasti alitajuisesti poiminut sieltä täältä, mutta olen aika innoissani siitä, millainen tästä työstä tuli. Työskentelen tällä hetkellä mieluiten levytekniikalla - se tuntuu tarkimmalta ja hallittavimmalta sellaiselle, joka ei ole täysin perillä kaikista saven ominaisuuksista - ja halusin testata, millaiseen vapaaseen muotoon sen avulla voi päästä. Vapaalla kädellä engobella maalattu punainen ruudukko niiaa ranskalaisten pöytäliinojen ja kattausten suuntaan, mutta saven löyhästi drapeeraava, epäsymmetrinen muoto antaa siihen modernin vastapainon. Siitä syntyi hauska keskipiste kattauksiin.

Jää nähtäväksi, mihin suuntaan nämä kokeilut seuraavaksi johdattelevat.