Oma paikka töille ja prosessille
Olen pitkään jakanut töitäni ja niiden vaiheita Instagramissa, vähän kuin visuaalisena päiväkirjana. Olen pitänyt siitä, että kuvat, kokeilut ja keskeneräiset hetket jäävät talteen ja että niiden kautta voi myöhemmin nähdä oman tekemisen muutosta.
Pidin myös lähtökohtaisesti ajatuksesta, että usein yksinäinen puurtaminen taiteen pöytälaatikkoprojektien parissa pääsisi näkyviin, ja voisi parhaimmillaan innostaa muitakin kokeilemaan, tekemään omia luomuksiaan ja kokemaan onnistumisia. Että olisi jonkinlainen vuorovaikutus oman visuaalisen ajattelun ja maailman kanssa.
Viime vuosina olen kuitenkin alkanut kaivata omaa, rauhallisempaa paikkaa. En halua, että oma tekemiseni muovautuu liikaa alustojen logiikan mukaan — sen mukaan, mikä pysäyttää, koukuttaa tai toimii nopeasti. Haluan pitää kiinni myös hitaammasta katsomisesta, keskeneräisyydestä ja sellaisesta luovuudesta, joka ei heti yritä muuttua sisällöksi. Ajattelu ja tiedon prosessointi tarvitsevat tilaa ja aikaa — eikä nykyinen some, joka perustuu huomiomme monetisointiin, juuri välitä sellaisesta.
Siksi perustin Studio Runo -sivuston.
Studio Runo on minulle sekä portfolio että työpäiväkirja: paikka valmiille töille, mutta myös keskeneräisyydelle, kokeiluille ja ajatuksille, jotka syntyvät tekemisen varrella. Teen akvarelleja, kuvituksia, keramiikkaa ja taidegrafiikkaa, ja olen usein kiinnostunut ihmisistä, eläimistä, arjen pienistä erikoisuuksista sekä käsin tekemisen jäljestä. Japanilainen wabi-sabi-estetiikka on kiehtonut minua kauan: ajatus epätäydellisyydestä, ajallisuudesta ja käsin tekemisen jäljestä tuntuu läheiseltä myös omassa työskentelyssäni.
Kirjoittaminen on minulle ajattelun väline. Kun kirjoitan työprosessista, en vain esittele sitä muille, vaan ymmärrän itsekin paremmin, mitä olen tekemässä. Siksi taidepäiväkirjaan voi tulla sekä lyhyitä havaintoja että pidempiä tekstejä materiaaleista, kuvallisista valinnoista, epävarmuuksista, onnistumisista ja siitä, miten jokin työ löytää muotonsa.
En halua tehdä tästä paikkaa, jota pitää päivittää tietyssä rytmissä. Haluan sen pysyvän elävänä, mutta vapaana. Välillä tänne voi ilmestyä valmis työ, välillä luonnos, työvaihe, näyttely- tai työpajasuunnitelma, pieni ajatus tai merkintä jostain keskeneräisestä.
Sivusto voi myöhemmin toimia myös pienenä paikkana saatavilla oleville töille ja vedoksille, jos se alkaa tuntua luontevalta jatkolta.
Sivuston osissa on englanninkielisiä tiivistelmiä kansainvälisiä yleisöjä varten, ja kuvituksia tai taidetyöpajoja koskevat yhteydenotot voi jättää kummalla vain kielellä. Taidepäiväkirjaa kirjoitan kuitenkin pääosin suomeksi, koska suomi on kieli, jolla ajattelen ja kirjoitan luontevimmin.
Toivon, että tästä tulee paikka, jossa työt saavat hengittää ja jossa tekeminen voi näkyä myös hitaana, hapuilevana ja keskeneräisenä. Tervetuloa selaamaan, palaamaan myöhemmin ja kulkemaan mukana silloin kun jotain uutta syntyy.
- Laura
